Sata
Sata vuotta suomalaista kansantaloustiedettä – Kansantaloudellinen yhdistys 1884–1984, toim. Koskenkylä, Pekkarinen, Räikkönen, Vartia, 1984
<< Luennossaan Tieteen henki syyskuussa 1929 Nevanlinna tarkentaa näkemystään näiden yleisten totuuksien luonteesta ja niiden tavoittelun oikeasta tavasta. Hän alleviivaa painokkaasti, että 'tieteellinen tutkimus ei tyydy siihen kuvaan, minkä niin sanoaksemme asian pinta niistä antaa', vaikka tämä riittäisikin käytännöllisiin tarpeisiin. 'Tiede tahtoo nähdä tämän pinnan alle. Se haluaa saada tietää, mitä tämä pinta peittää, eikö se itse asiassa ole pettävä, eivätkö asiat ehkä syvemmältä katsottuna, s.o. oikeastaan, ole toisin.' Ja kyetäkseen katsomaan asioita syvemmältä 'tutkijan pitää nousta kuin kuuhun voidakseen nähdä mitä oikeastaan se on, mikä maapallolla tapahtuu'. Sitten Nevanlinna toteaa velvollisuudekseen 'avoimesti ilmoittaa', että taloustieteiden opiskelijoille tarjotaan tieteenä paljon sellaista, mikä ei tyydytä edellä vertauskuvien avulla luonnehdittuja tieteellisyyden vaatimuksia. Vaikka hän ei mainitse historiallista koulukuntaa nimeltä, hänellä on epäilemättä sen tutkimustoiminta mielessään todetessaan, että 'sen tekijät eivät ole nousseet tarkastamaan ilmiöitä kuuhun, eivät edes puuhun'. >>